Tänään on ollut hyvä päivä. Kävin Koiran kanssa päivällä liukastelemassa puuterilumen peittämällä järvenjäällä. Osana harjoitteita yritämme pitää sitä vapaana niin paljon kuin mahdollista, mikä ei ole niinkään helppoa kun pitää vältellä mahdollisia muita koiria. Ja autoja. Ja jäniksiä. Ja oikeastaan kaikkea Koiran mielestä epäilyttävää. Jäällä on näkyvyys on kuitenkin 360 astetta ja tilaa temmeltää on paljon, joten keittiön ikkunasta näkyvä lähijärvemme on tarjonnut useaan otteeseen hyvän paikan harjoitella vapaana oloa turvallisesti.
Koira on nyt käyttäytynyt vapaana ollessaan ilahduttavan maltillisesti. Enää se ei juokse pää viidentenä jalkana ympyröitä ja pöhise tasajalkaa pomppien kaikelle mahdolliselle, vaan pysyy lähellä ja pitää silmällä meitä. Tästä huomaa, että koulutuksemme on tuottanut hedelmää ja tällaisia huomioita ja kokemuksia pitää yrittää muistaa vaalia niinä päivinä kun tuntuu että kaikki menee päin honkia.
Tänään oli lisäksi ohitustreenit Facebookin paikkakunnan koiraryhmästä löydetyn uuden tuttavuuden kanssa. Nelijalkainen ohittelukaverimme oli myös remmiräyhääjä, mutta myös entinen katukoira rajan takaa, minkä mielestäni huomasi sen tavasta murista todella verta hyytävästi. Itse ohittelut meni oman koiran osalta kohtalaisesti, alun tavallisen korkeat kierrokset laskivat koiran vähän rauhoituttua, mutta pienestäkin ärsykkeestä taas ponnahtivat kohti taivasta. Olin itseeni kuitenkin tyytyväinen siitä, miten sinnikkäästi ja periksiantamattomasti jaksoin vääntää sen kanssa. Kotinurkilla ohitukset tapahtuvat nopeasti ja monesti tilanteessa voi olla muitakin ärsykkeitä, joten niissä on haastavaa päästä kieltämään oikeaan aikaan. Lisäksi käyttämämme kolinapurkki tuntuu minusta edelleen typerältä (tähän palaan myöhemmin). Mutta tällaisia ohitustreenejä lisää, ne ovat osoittautuneet erinomaisiksi tavoiksi myös itselle reenata Koiran lukutaitoa ja ajoitusta!
huono koira 