No visibility

Julkaistu alunperin Morrr.com-portaalissa.

20161127_193127

Aikaisemmin syksyllä pimeässä tarpoessani ajattelin, että valkoinen koira erottuu hyvin pimeässä. Olin selkeästi unohtanut marraskuun olemassaolon… Kuvassa todella on valkoinen partaterroristimme, jonka myöhäisillan metsä on nielaissut pimeään säkkiinsä.

Kun kansakunnan arkea rytmittää tällainen vuodenaika, on helppo alkaa ymmärtää jopa niitä mauttomimpia jouluvaloja joita ihmiset ripustavat ikkunoihin, pihoihin ja parveikkeisiin. Osa valoista on aseteltu tarkasti paikoilleen, osa on huolettomasti heitetty sinne päin ikään kuin laittajalla olisi jo kiire muualle. Yhtä kaikki ne ovat oikeastaan barrikadeja, joiden tehtävä on pitää pimeys loitommalla kaikkein pyhimmästä. Ne ovat ase pimeyden kaiken alleen peittävää peittoa vastaan. Väsymätön etuvartio, joka erottaa meidät ja kaiken sen mitä ympäröivä pimeys kätkee sisäänsä.

Kun asiaa ajattelee tältä kannalta, alkaa tehdä mieli käydä ostamassa jokainen monivärisenä välkkyvä valosarja ja poron mallinen ulkovalo omalle vartiopaikalleen ikkunoiden ulkopuolelle. Luisteleva LED-pingviini? Tänne vaan.

Tai sitten voisin toivoa joululahjaksi otsalamppua…

 

Lempilelu

Julkaistu alunperin Morrr.com-portaalissa.

20161118_202415

Koiralla on yksi lelu ylitse muiden.

Se hakee kaikkein todennäköisimmin juuri sen, kun se haluaa houkutella hauskanpitoon tai osallistua siihen itse. Sen vakiorutiinina on tuijottaa kohdettaan lempilelu suussaan, ravistella päätään ja stepata edestakaisin neljällä malttamattomalla jalallaan samalla hännällään vimmatusti viuhtoen. Välillä se yhdistää tarkkaan hiottuun koreografiaansa tasajalkahyppyjä eteen ja taakse. Silloin tietää, että on tosi kyseessä. Nyt on syytä leikkiä, ihmiset!

Kyseessä on huutoluu.

Huutoluun nimi on huutoluu, koska sen kanssa kuuluu pitää ääntä, eli toisin sanoen röhkiä vimmatusti. Ei ole väliä onko huutoluu Koiralla vai ihmisellä, mutta röhkiä pitää. Ja juosta karkuun: Koiran mielestä on parasta maailmassa kun joku ajaa silloin takaa, se oikein teputtaa terhakkaasti karkuun. Välillä vastapuolen kuuluu saada huutoluu itselleen, jolloin osat vaihtuvat. Jopa meidän vieraamme tietävät, miten huutoluulla leikitään ja Koirasta saakin ikuisen ystävän röhkimällä luuhun ja ampaisemalla karkuun.

Jos Koira siis saisi päättää, meillä leikittäisiin 24/7 huutoluulla. Olemme vaivihkaa pari kertaa vaihtaneet huutoluun uuteen näiden neljän vuoden aikana. Epäilemme, että Koira on honannut muutoksen, mutta ei ole hienotunteisuuttaan viitsinyt antaa meidän huomata sitä. Mitä sitä nyt hyvää leikkiä pilaamaan turhalla nillityksellä.

Minua saattaisi nolottaa jakaa näin älyvapaa leikki, mutta teillä muilla koiranomistajilla on taatusti yhtä hulluja leikkejä tai tapoja koiranne kanssa.

… onhan?

 

Laiskojen aamujen tärkeys

Julkaistu alunperin Morrr.com-portaalissa.

20160801_140018

Blogissa on kuluneesti sanottuna vietetty hiljaiseloa hetki. Syynä on ollut paikoin klimppistä tervanjuontia muistuttanut muutto ja samaan aikaan äkillisesti eskaloitunut työtilanne. Tilanne on onneksi pikkuhiljaa rauhoittumassa ja uusi asuntokin jo muuttunut asunnon sijasta ihanaksi kodiksi.

Kiireen ja stressin keskellä pitäisi muistaa keskittyä pieniin hyvänolon hetkiin, ottaa kiinni ohikiitävistä mielihyvän ailahduksista, vaikka takaraivoissa tykyttäisi itse laadittu ja vaalittu to do-lista. Muistaa mitkä asiat elämässä ovat hyvin vaikka miljoona pientä asiaa tuntuisikin menevän huonosti. Onnea voi ihan hyvin olla lumen tuoksu iltahämärässä tai sohvalla pitkän työpäivän jälkeen hörpitty liian kuuma glögi, tai vaikka loisto-ostokseksi osoittautuneet rumat mutta käytännölliset talvikengät.

Sen ainakin tiedän, että harvinaista onnea ovat laiskat lauantai-aamut, kun sängystä ei ole pakko nousta vaikka kello olisikin ollut soimassa. Voi kääntää rauhassa kylkeä tai tuijotella muuten vaan kattoa. Silittää pientä ja karvaista valkoruskeaa päätä ja hamuta peiton alla toisen lämmintä, yhä unelta tuoksuvaa ihoa.

Sen tunteen haluaisin pullottaa, jotta voisin palata siihen kun seuraavalla kerralla tunnen jääväni stressin jalkoihin.