Trimmipäivä

Julkaistu alunperin Morrr.com-portaalissa.

Kätevä kymmenen kohdan ohje aloittelijoille karkeakarvaisen koiran trimmaamiseen:

1. Muista että olet jossain vaiheessa aloittanut koirasi nyppimisurakan ja sitä pitäisi varmaan jatkaa ennen kuin kaikki karvat ovat eri kasvuvaiheessa.
2. Levittele tarvittavat tarvikkeet (nyppimisveitsi, sakset, harja, suojapyyhe), valmistaudu henkisesti valkoisten tikkukarvojen invaasioon ja verryttele nyppimiskätesi. Hoksaa, että tähän tarvitaan itse objektikin, eli jotain mitä trimmata.
3. Maanittele tässä vaiheessa puuhasi hoksannut koira epäluuloisesti pälyilemästä luoksesi. Huomaa raskaansarjan maanittelun jälkeen, että tässä tarvitaan oveluutta ja huijaa koira ulottuvuusetäisyydelle. Kiinni on ja pysyy, nyt trimmataan!
4. Yritä muistella mihin olet viimeksi jäänyt, päädy sohimaan vähän sinne tänne veitsellä ja/tai saksilla. Huokaa.
5. Koiran protestoidessa yritä samaan aikaan ensin kieltää, sitten palkita ja samaan aikaan jatkaa mitä olet tekemässä samalla kun yrität pitää jaloilla kiinni koirasta jotta se ei livahda matkoihinsa.
6. Muista myös pitää taukoja urakassa. Tauon jälkeen toista kohta 3.
7. Huokaa.
8. Jatka trimmausveitsellä ja/tai saksilla sohimista kunnes et enää jaksa tai koiralla ei ole karvoja jäljellä. Tarkasta kättesi jälki, kiitä luojaasi/evoluutiota/universumia siitä, että koirilla ei ole tietoisuutta itsestään (muuten joutuisit piilottamaan asunnon kaikki peilit kunnes koira ei enää näytä siltä, että olisi ottanut yhteen ruohonleikkurin kanssa). Muista palkita koira!
9. Muistuta itsellesi jälleen kerran, että katselet aiheesta vaikka Youtube-videoita ennen seuraavaa kertaa.
10. Huokaa.

 

Pro tips:

– Trimmaaminen lattialla luo mukavasti haastetta ergonomiseen puoleen.
– Koiran lisäksi on syytä muista palkita trimmaaja työn välissä: pidä lähettyvillä esimerkiksi irtokarkkipussi tai sipsejä.
– Unohda päälläsi olevat karvojennielemät vaatteet kun urakan päätteeksi rojahdat kaikkesi antaneena sohvalle. Lisäkarvat tuovat pikantin lisän sisustukseesi!

 

Ai miten niin vaikutti omakohtaisilta kokemuksilta?

 

Advertisement

Kuka pelkää pimeää?

Julkaistu alunperin Morrr.com-portaalissa.

Kävelen katulamppujen loisteesta kohti metsän pimeää. Vaihdan koiralle valjaat ja flexin ja alamme kiivetä ylös metsän peittämälle harjulle, joka erottaa kaksi kaupunginosaa toisistaan.

Silmät tottuvat vähitellen pienentyneeseen valomäärään, pimeys muuttuu hämäräksi ja alan erottaa muotoja. Eri harmaan sävyt muodostavat ympärilleni puita, kantoja ja kiviä. Valkoinen koira erottuu tummasta taustasta hyvin. ”Talvella onkin sitten eri juttu…” ajattelen ja jatkan matkaa.

Päästyämme harjun huipulle tuuli voimistuu, humisee korvissa ja peittää liikenteen yksitoikkoisen hurinan läheiseltä tieltä. Olemme metsässä keskellä kaupunkia! Rekisteröin mielessäni, että tuuli on selkeästi syksyinen: se tuntuu lokakuulta jo tässä vaiheessa elokuuta.

Koira etenee määrätietoisesti eteenpäin, puikkelehtii välillä sivuille hajujen perässä ja rymistelee pieneen kokoonsa nähden yllättävän suureen ääneen. Nuuskuttaa niin että ääni kuuluu, saa kiinni tarinoista joista minulla ei ole aavistustakaan. Valkoinen häntä sojottaa pontevasti pystyssä ja piirtyy tuulessa väreilevää hämärää vasten kuin viiri lasten polkupyörissä. Minua hymyilyttää moinen tuulenhalkoja, kunnes muistan taas keskittyä etenemiseemme.

”Kuka hullu tänne pimeään tulee näin myöhään illalla” aivoni kysyvät minulta. Tekee mieli vilkuilla sivuille ja etenkin selän taakse, mutta samaan aikaan olo on rauhallinen, jotenkin rento. Metsän rasahdukset ovat vain rasahduksia, eivät varjoissa piileskeleviä mörrimöykkyjä. Voi olla, että teollinen vallankumous on tehnyt meistä kaupunkilaisia, mutta metsäläisten veri meissä kaikissa silti edelleen kiertää.

Lopulta kompuroimme alas harjulta. Yritän väistellä polulla olevia kiviä ja keppejä, mutta silmäni eivät edes hämärän taajuudelle virittyneinä näe jokaista, joten meno on haparoivaa. Alas päästyämme tuulenvire laantuu ja liikenteen ääni kuuluu taas voimakkaampana.

Otamme suunnan kohti kotia, matka käy turvallisista valolätäköistä toiseen katulamppujen alla.

 

Huono koira <3 Instagram

Julkaistu alunperin Morrr.com-portaalissa.

Ja tapahtui niinä päivinä, että täti vähän höyrähti.

Perustin nimittäin Insta-tilin blogille, eli käytännössä Koiralle. Muhahaa, onpahan joku paikka mihin floodata loputon tulva koirakuvia joita kuitenkin tulee paljon otettua. Luvassa on siis visuaalisia otteita arjesta koiran kanssa, mutta ei kelvottomia tai huonoja sellaisia. Ajattelin nimittäin, että yksi some-kanava jossa nillittää riittää, joten olkoon IG kuvaikuistamo enemmänkin niille onnellisille ja hyville hetkille. Ja arkiston hiomattomille helmille, kuten yllä oleva kuva vuodelta 2013. Ai että, timanttista kamaa luvassa.

Eli jos koirakiintiösi Instagramissa ei vielä ole täynnä tai syötteestäsi puuttuu erityisesti valkoisten pikkuterriereiden kuvia, käyttäjänimi @terrier_mayhem saattaa kiinnostaa. Tai sitten ei, mutta se on ihan fine – minäkin ajattelin vielä vuosi sitten että tällaisia tilejä lemmikeilleen perustavat ovat vähän outoja – tiedättehän, sellaisia joista tekee mieli pikkuhiljaa hivuttautua kauemmas samalla kun vaivaantunut hymy jähmettyy kasvoille ja katse harhailee etsien pakotietä.

Ha ha.